Perhonen

Se lensi niin ihan yllättäen siihen. Kevään ensimmäinen perhonen. Ihmeellistä. En edes muista milloin viimeksi olisin nähnyt perhosta näin aikaisin keväällä. Liekö koskaan.

Olen niin iloinen. Se oli niin kaunis ja keltaisuudessaan häikäisi muuten vielä niin ruskean sävyissä olevassa taustassaan. Piti oikein tarkistaa vielä, että niinkö tosiaan aikaisin voi sitruunaperhosia tavata ja näin se vaan on, että sitruunaperhosia voi nähdä jopa maaliskuusta alkaen.

Kuvaahan en tietysti edes huomannut ajatella ottavani perhosen liitoa ihaillessani, mutta onneksi netistäkin löytyy niin tietoa kuin kuvia.

Kurkkaappa vaikka Luontoportin sivuilta täältä.

Vihdoinkin

Tätä näkyä olen jo pitkään silmäillyt ja etsinyt katseellani. Mutta vasta tänään sen kohtasin. Vihdoinkin! Leskenlehti, kevään ensimmäinen kukka!

Tai no näin minä nämä istutetut krookukset ensin. 

Mutta leskenlehti on ensimmäinen luonnonkukka.

Kevätmuuttoa ja kevään merkkejä

Tänään oli ihana auringonpaiste ja pitkästä aikaa myös aikaa käydä retkeilemässä. 

Lähdimme katsomaan joelle saapuneita joutsenia. 

Laskin niitä olevan 20 yhteensä uimassa siellä.

 Voitte uskoa, että näky oli mahtava.

 Ja laulujoutsenia kun olivat, niin ääntäkin piisasi.

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. 

Laulujoutsenet olivat 1900 luvun alussa niin suosittuja kevätmetsästyksen kohteita, että koko laji meinasi kuolla sukupuuttoon. Onneksi Laulujoutsen kuitenkin rauhoitettiin ja vähitellen kanta on kasvanut niin, että nykyään Suomessa on jo noin 6000 laulujoutsen paria.

Laulujoutsenet pariutuvat jo nuorina ja ovat saman parin kanssa loppuelämänsä. 

Mikäli toinen parista kuolee, saattaa toinen ottaa uuden parin. 

Laulujoutsenet munivat touko-kesäkuun aikana ja heidän poikasiaan voi nähdä kesäkuun lopulta elokuulle asti.

Suomesta laulujoutsenet muuttavat talvehtimaan eteläiselle Itämerelle, Pohjanmerelle ja Saksaan noin loka-tammikuussa vesistöjen jäätyessä.

Laulujoutsenet palaavat takaisin maalis-huhtikuussa, joskin leutoina talvina jotkut laulujoutsenet saattavat jäädä talveksi Suomeen.

Laulujoutsen voi kurkottaa pitkän kaulansa ansiosta jopa metrin syvyyteen veden alle.

 Sieltä laulujotsenet syövät erilaisia vesikasveja kuten, sorsimoja ja järvikortteita. 

Laulujoutsenia voi nähdä myös pelloilla ravinnonhaussa.

Myös sinisorsia oli paljon paikalla.

Myös sinisorsat voivat muuttaa, joskin osa kannasta talvehtii Suomessa kaupunkien sulapaikoilla ihmisen tarjoaman ravinnon turvin. Täällä meillä päin sinisorsia näkeekin melkein ympäri vuoden. 

Sinisorsat muuttavat loka-marraskuussa Länsi- ja Keski-Eurooppaan ja Etelä-Skandinaviaan. Myös Sinisorsien kevätmuutto sattuu näin maalis-huhtikuulle, joten ehkä jotkut näistäkin ovat palanneet Laulujoutsenten tavoin vasta takaisin tänne pohjoisempaan.

Sinisorsien ravintoa ovat kasvinosat, kuten siemenet,jyvät ja ruoho, mutta kesällä ne nauttivat myös monenlaisista selkärangattomista.

Sinisorsat munivat huhti-toukokuussa ja poikasia voi nähdä sitten touko-kesäkuussa taapertamassa emonsa kanssa.

Myös sinisorsa on rauhoitettu lintu, kuten laulujoutsenkin.

Paluumatkalla kotiin kävelimme vielä pienen metsäkaistaleen läpi ja huomasimme myös kevään merkkejä pilkottavan maasta.

Koiranputken lehtiä pilkotti lehtien seassa

Myös kevään esimmäiset poimulehdet olivat näkyvillä

Ketunleipäkin oli nostanut itseään näkyville, samoin kuin ahomansikka.

Kyllä se kevät alkaa pohjoisemmassakin Suomea näkyä. 

Kevättä voi seurata hauskasti myös Luonto-Liiton kevätseurannan kautta. 

Käy lukemassa lisää:

Kevätseuranta lapsille

Kevätseuranta aikuisille

Roskaa

No nyt on Hörkki ja Mörkki olleet taas liikkeellä. Ai, ettekö tiedä keitä he ovat? Hörkki ja Mörkki ovat varsinaisia riesoja aika ajoin. He eivät paljon luonnosta välitä tai kenties eivät vain tule ajatelleeksi tekojensa seurauksia. Tällä kertaa Hörkki ja Mörkki ovat kulkiessaan heittäneet roskat maahan. Roskiinhan ne olisi pitänyt kuljettaa, mutta kenties he olivat liian laiskoja kantamaan niitä sinne asti.

Roskat kuitenkin kannattaisi kantaa roskiksiin, sillä luontoon jätettynä niistä on paljon haittaa. Esimerkiksi rikkoutunut lasi voi viiltää eläimiin tai retkeilijöihin haavoja, eikä lasi häviä luonnosta, sillä se ei maadu. Myös tupakan tumpeilla on todella pitkä maatumisaika. Voi kestää yli 15 vuotta ennen kuin tumppi maatuu ja sinä aikana maastoon tai vesiin heitetyt tumpit levittävät maahan ja vesistöihin ympäristömyrkkyjä, kuten kadmiumia, lyijyä ja arsenikkia. Eläimet myös saattaavat syödä niin näitä kuin muitakin roskia, mikä tekee heidät sairaaksi. Ja lisäksi monet eläimet saattavat sotkeutua roskiin ja pahimmassa tapauksessa kuolla sen seurauksena.

Jos Hörkillä ja Mörkillä olisi mukanaan kannettava roskis, niin roskat voisi laittaa sinne ja tyhjentää sitten roskiksen nähdessään.

Tällä kertaa vinkkaankin mukana kuljetettavan roskiksen tekemisestä. Näitä on kiva tehdä niin itselle kuin lahjaksikin annettavaksi.  Miniroskikseen tarvitaan filmipurkki. Filmipurkkeja voi käydä pyytämässä valokuvaliikkeistä, kun monella ei enää näitä kerry kotona. Ja lisäksi tarvitaan liimaa ja koristeita. Minä liimasin omaani keiju- ja kukkatarroja muistuttamaan luonnon pienistä ihmeistä ja toisen koristelin oikein kimalteiseksi kultapaperilla ja tarroilla. Nämä ovat sopivan pieniä taskussa kuljetettavaksi ja niihin voi hyvin laittaa pikkuroskia kulkiessaan.

Minä myös olen päättänyt kerätä vähintään yhden roskan päivässä. Eihän se paljon ole, mutta jos jokainen ihminen keräisi yhden roskan päivässä roskikseen, niin jo pelkästään Suomessa kerättäisiin yli viisi miljoonaa roskaa päivässä. Se on jo aika paljon. Mutta muistakaa aina roskia kerätessä, että suojaatte itsenne ja kätenne. Hyvä tapa on kerätä roskia hanskat kädessä. Silloin niissä olevat liat ja pöpöt eivät pääse tarttumaan sinuun. Ja huumeruiskuihin tai muutoin vaarallisiin roskiin ei lasten tule koskea. Kertokaa niistä aikuiselle, joka sitten voi käydä keräämässä ne pois.

Lisää keräämiseen liittyvistä turvallisuusohjeista löytyy alla olevasta linkistä. Lue ne ennen kuin lähdet keräämään roskia:

Turvallisuus- ja hygieenisuusohjeita

Pyritään me vähentämään kaikki omalta osaltamme roskien määrää luonnossa huolehtimalla omat roskat roskiin. Ja lisäksi tekin voitte osallistua Roska päivässä haasteeseen. 

Lisää linkkejä:

Roskaton retkeily

Roska päivässä

Kiviä ja kukkia

 Hei ystäväiset!

Minulla on ollut kovin kiireistä täällä päin. Jos en ole samoilemassa luonnossa, opiskelen luontoon ja kukkiin liittyviä asioita.  Tällä viikolla olenkin ehtinyt touhuta monenlaista ja etsiä tietoa uusista asioista.

Viime viikonloppuna tein upean löydön huutokaupasta. Siellä myytiin kivinäytteitä hienoissa laatikoissa. Kovin moni ei näistä ollut kiinnostunut, mutta minä ostin heti itselleni yhden laatikon tutkimuksia varten. Tässä on kuvia laatikosta, niin sinäkin pääset kurkistamaan mitä kaikkea laatikosta löytyikään.

Ainakin täällä on niin paljon lunta, ettei luonnosta kiviä pääse oikein tutkimaan. Talvella voi kuitenkin opiskella millaisia kiviä meidän luonnostamme voi löytää. Minusta Geologia.fi - sivustolta löytyi erittäin mielenkiintoisia asioita kivistä ja maaperästämme. Painappa tätä linkkiä, jos haluat kurkata mitä:

Kivet

Jos haluat mennä suoraan katsomaan kuvia kivistä, niitä löytyy näiden linkkien alta:

Magmakivet

Metamorfiset kivet

Sedimenttikivet

Löysitkö itselle tuttuja kivilajeja? Minä ainakin tunnistin monia luonnossa näkemiäni kiviä.

Tällä viikolla olin myös auttamassa kukkasidonnan kilpailuissa. Oi miten ihania kukkia siellä olikaan. Tuli oikein tuulahdus kesästä tuolla noiden keskellä. Kerron teille kukista lähempänä kesää varmasti vielä enemmän, mutta lisään tänne jo muutamia valokuvia kilpailukukista, että tekin saatte nauttia kukkaloistosta talven keskellä.

Leinikki ja leukoija

Asetelma, jossa tulppaani, vahakukkaa ja neilikkaa.

Tässä asetelmassa neilikka, eustoma, freesia, leinikki ja tulppaani

Eustoma ja pilkahdus kaksiväristä tulppaania

Tulppaaneja

Jälkiä luonnossa

Luonnonsuojelija voi aloittaa luonnon tutkimisen tutkimalla erilaisia jälkiä. Jäljistä voi päätellä keitä luonnossa liikkuu. Mitä jäljet kertovat kulkijasta? Kulkevatko jäljet leikkimäisesti mutkitellen, suoraan, rauhallisesti vai nopeasti? Onko kulkija iso vai pieni vai jotain siltä väliltä? Onko kulkija yksin vai ryhmässä?  Kenen jaloista jäljet lähtivät?

Jälkiä voi etsiä joko vain havainnoimalla niitä, mutta mikäli havaintojaan haluaa tarkastella myöhemminkin, ne on hyvä tallettaa itselleen jossain muodossa mukaan otettavaksi. Helpoin tapa on kuvata jalanjälkiä vaikkapa puhelimen kameralla tai valokuvakameralla. Näin kuvia voi katsoa myöhemminkin. Sekään ei haittaa, vaikka ei olisi mitään millä kuvata. Jäljet voi piirtää myös itse vihkoon jäljistä mallia katsoen.

On hyvä myös tarkastella jälkien kokoa. Mittanauhalla voi mitata jälkien koon ja kirjoittaa mitat ylös vihkoon tai kuvatessa voi laittaa vaikkapa oman lapasen jäljen viereen ja hahmottaa jälkeenpäin jäljen kokoa suhteessa lapaseen. Oliko jälki samankokoinen vai pienempi? Vai jopa isompi kuin lapanen?

Eli lähtiessä jäljitystehtävään varaa mukaan vihko, kynä, mittanauha ja kamera (jos sellainen on).

Voit myös tutkia ja verrata löytämiäsi jälkiä eläinten lumijälkien kuviin. Näitä kuvia löydät vaikkapa näiden linkkien alta:

Lumijälkiä

Lumijälkien tunnistaminen

Tänään täällä meillä päin tuiskuttaa lumi pieninä pyörteinä liidellen. Tämä päivä olisi huono jälkien etsimiseen, sillä jäljet peittyvät nopeasti lumen alle. Paras päivä jälkien tutkimiseen onkin lumisateeton päivä, jolloin pakkasta ei ole juuri ollenkaan. Kosteassa lumessa kulkijan jalat painautuvat syvemmälle hankeen ja jäljetkin näkyvät paremmin.

Minäkin kävin tutkimassa tuossa viime viikonloppuna meidän lähimetsän kulkijoiden jälkiä ja kuvasin niitä puhelimeni kameralla. Osaatko sinä päätellä keiden jälkiä nämä ovat? Kuvien alta löytyy minun arvaukseni.

Jänis

Orava

Koira

Metsämyyrä tai joku muu pieni vipeltäjä

Ja sitten vain etsimään sinun lähialueiden kulkijoiden jälkiä. Onnea matkaan!

Heipsan vaan

Minä olen Täti Vihreä. Tai niin, en minä oikeastaan ole vihreä, mutta vaatteeni ja aatteeni ovat.

Tykkään näet kaikenlaisesta vihreästä. Tykkään istua metsän vihreällä sammaleella ja katsella kuinka ikivihreät kuuset tanssivat ympärilläni. Pidän myös kesäisistä niityistä, vihreän ruohon kutittelusta jalkapohjissa ja kukkien väreistä ja tuoksuista. Nautin myös vihreän syömisestä. Ajatteleppa vaikka vihreää kaalia, hernettä, pinaattia, mangoldia ja kurkkua. Nam!

No rehellisesti sanottuna tykkään minä muistakin väreistä, mutta vihreä on suosikkini. Vihreä kuvastaa minulle rauhaa ja lämpöä, kesää ja unelmia. Vihreä myös kuvastaa asioita, joita minä haluan suojella.  Täällä meillä päin asuu sellaisia ilkimyksiä, jotka eivät arvosta luontoa eivätkä pidä siitä yhtään huolta. He kulkevat metsissä rymyten, heittävät roskia mättäille ja repivät sammaleet irti kivien päältä. Ihan vain huvikseen. Ja tekevät he kaikenlaista muutakin ilkeää. Mutta minä olen päättänyt vastustaa heitä. Ihan vaan alkamalla suojelijaksi luonnolle. Nii-in. Niin minä päätin.

Mutta ilkimyksiä on paljon enkä minä taida yksin pystyä kaikkia heidän kolttosiaan korjaamaan. Joten lähtisitkö sinäkin mukaan luonnon suojelijaksi? Ei se oikeastaan vaadi paljoakaan. Riittää, että haluaa olla suojelija.

Minä kirjoittelen tänne minun blogiini kuulumisiani ja kerron keinoja miten minä olen päättänyt suojella luontoa ja taidan minä kertoa niistäkin asioista, joita minä tykkään tehdä luonnossa ja miten luonto kiittää suojelijaa.  Sinä voit täältä käydä hakemassa vinkkejä suojeluun ja puuhasteluun luonnon parissa. Ja voit keksiä myös omia keinoja olla suojelija.

T:  Täti Vihreä