Perhonen

Se lensi niin ihan yllättäen siihen. Kevään ensimmäinen perhonen. Ihmeellistä. En edes muista milloin viimeksi olisin nähnyt perhosta näin aikaisin keväällä. Liekö koskaan.

Olen niin iloinen. Se oli niin kaunis ja keltaisuudessaan häikäisi muuten vielä niin ruskean sävyissä olevassa taustassaan. Piti oikein tarkistaa vielä, että niinkö tosiaan aikaisin voi sitruunaperhosia tavata ja näin se vaan on, että sitruunaperhosia voi nähdä jopa maaliskuusta alkaen.

Kuvaahan en tietysti edes huomannut ajatella ottavani perhosen liitoa ihaillessani, mutta onneksi netistäkin löytyy niin tietoa kuin kuvia.

Kurkkaappa vaikka Luontoportin sivuilta täältä.

Vihdoinkin

Tätä näkyä olen jo pitkään silmäillyt ja etsinyt katseellani. Mutta vasta tänään sen kohtasin. Vihdoinkin! Leskenlehti, kevään ensimmäinen kukka!

Tai no näin minä nämä istutetut krookukset ensin. 

Mutta leskenlehti on ensimmäinen luonnonkukka.

Kevätmuuttoa ja kevään merkkejä

Tänään oli ihana auringonpaiste ja pitkästä aikaa myös aikaa käydä retkeilemässä. 

Lähdimme katsomaan joelle saapuneita joutsenia. 

Laskin niitä olevan 20 yhteensä uimassa siellä.

 Voitte uskoa, että näky oli mahtava.

 Ja laulujoutsenia kun olivat, niin ääntäkin piisasi.

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. 

Laulujoutsenet olivat 1900 luvun alussa niin suosittuja kevätmetsästyksen kohteita, että koko laji meinasi kuolla sukupuuttoon. Onneksi Laulujoutsen kuitenkin rauhoitettiin ja vähitellen kanta on kasvanut niin, että nykyään Suomessa on jo noin 6000 laulujoutsen paria.

Laulujoutsenet pariutuvat jo nuorina ja ovat saman parin kanssa loppuelämänsä. 

Mikäli toinen parista kuolee, saattaa toinen ottaa uuden parin. 

Laulujoutsenet munivat touko-kesäkuun aikana ja heidän poikasiaan voi nähdä kesäkuun lopulta elokuulle asti.

Suomesta laulujoutsenet muuttavat talvehtimaan eteläiselle Itämerelle, Pohjanmerelle ja Saksaan noin loka-tammikuussa vesistöjen jäätyessä.

Laulujoutsenet palaavat takaisin maalis-huhtikuussa, joskin leutoina talvina jotkut laulujoutsenet saattavat jäädä talveksi Suomeen.

Laulujoutsen voi kurkottaa pitkän kaulansa ansiosta jopa metrin syvyyteen veden alle.

 Sieltä laulujotsenet syövät erilaisia vesikasveja kuten, sorsimoja ja järvikortteita. 

Laulujoutsenia voi nähdä myös pelloilla ravinnonhaussa.

Myös sinisorsia oli paljon paikalla.

Myös sinisorsat voivat muuttaa, joskin osa kannasta talvehtii Suomessa kaupunkien sulapaikoilla ihmisen tarjoaman ravinnon turvin. Täällä meillä päin sinisorsia näkeekin melkein ympäri vuoden. 

Sinisorsat muuttavat loka-marraskuussa Länsi- ja Keski-Eurooppaan ja Etelä-Skandinaviaan. Myös Sinisorsien kevätmuutto sattuu näin maalis-huhtikuulle, joten ehkä jotkut näistäkin ovat palanneet Laulujoutsenten tavoin vasta takaisin tänne pohjoisempaan.

Sinisorsien ravintoa ovat kasvinosat, kuten siemenet,jyvät ja ruoho, mutta kesällä ne nauttivat myös monenlaisista selkärangattomista.

Sinisorsat munivat huhti-toukokuussa ja poikasia voi nähdä sitten touko-kesäkuussa taapertamassa emonsa kanssa.

Myös sinisorsa on rauhoitettu lintu, kuten laulujoutsenkin.

Paluumatkalla kotiin kävelimme vielä pienen metsäkaistaleen läpi ja huomasimme myös kevään merkkejä pilkottavan maasta.

Koiranputken lehtiä pilkotti lehtien seassa

Myös kevään esimmäiset poimulehdet olivat näkyvillä

Ketunleipäkin oli nostanut itseään näkyville, samoin kuin ahomansikka.

Kyllä se kevät alkaa pohjoisemmassakin Suomea näkyä. 

Kevättä voi seurata hauskasti myös Luonto-Liiton kevätseurannan kautta. 

Käy lukemassa lisää:

Kevätseuranta lapsille

Kevätseuranta aikuisille